Etusivu Aavan Urokset Naaraat Pennut Kasvatteja Linkit Burmakissa
 

 

Burma on silkkiturkkinen, kultasilmäinen hurmaaja ja miellyttävä seurakissa. Luonteeltaan burma on eloisa ja leikkisä vielä vanhanakin. Se on myös oppivainen ja älykäs sekä alati kiinnostunut uusista asioista. Burma tarvitsee perheeltään paljon aikaa ja seuranpitoa. Lähimmäisilleen burma osoittaa loputonta rakkauttaan, se sopii erinomaisesti sekä lapsiperheisiin että elämään toisten eläinten kanssa.

Rakenteeltaan burma on keskikokoinen elegantti kissa, jossa on aistittavissa aavistus itämaista alkuperää. Sen välkkyvän turkin alta näkyvät hyvin kehittyneet vahvat lihakset ja se on painavampi kuin ulkoisen olemuksen perusteella voisi luulla. Sen rinta on vahva ja pyöreä. Raajat ovat ohuet ja tassut soikeat. Häntä on keskipitkä ja suora.

Burman päälle on ominaista lyhyt kuono, joka pehmeälinjaisesti yhtyy leveisiin poskiin. Päälaki on leveä ja sen tulisi olla pyöreähkö. Nenän ja otsan taitteessa tulisi olla selvä kulma eli stoppi. Keskikokoiset korvat ovat tyvestä leveät ja kärjistä hieman pyöristyneet ja sijaitsevat etäällä toisistaan. Profiilista katsottuna korvat ovat kevyesti eteenpäin taittuneet.

Yksi vaikuttavimmista tekijöistä burmassa ovat sen loistavat ja erityisen eloisat silmät. Niiden tulisi olla suuret ja etäälle sijoittuneet. Silmien ylälinja on suora ja hieman itämaisen vino suhteessa nenän varteen alalinjan ollessa pyöristynyt. Silmien väreiksi hyväksytään kaikki keltaisen sävyt kullankeltaisesta kellanvihreään.

 

Burman turkki on silkinhieno ja kiiltävä. Se on erittäin lyhyt ja vartalonmyötäinen. Kaikissa väreissä vartalon alapuolen väri on vaaleampi kuin selässä ja jaloissa. Missään värissä ei sallita raitoja tai kuvioita. Burman värit ovat; ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen, creme sekä näiden kilpikonnavärivariaatiot eli ruskea-, sini-, suklaa- ja lilakilpikonna.

Burma on itsenäinen mutta samalla erittäin seurallinen kissa. Burmaa usein kutsutaankin "koirakissaksi". Kun sinulla on burma, et ole koskaan yksin. Sitä uskollisempaa ystävää on vaikea löytää.

© Burmakissan ystävät ry

Burma kotona

Suuri osa burmapennuista menee aivan tavallisiksi kotikissoiksi, vaikka ne olisivatkin näyttelytasoisia. Rotupuhtaan pennun hankkimisessa on kuitenkin se etu, että sillä on Suomen Kissaliiton virallinen rekisterikirja, se on kahteen kertaan rokotettu, madotettu ja se on saanut kasvaa emonsa ja pentuetovereidensa seurassa vähintään 12-viikkoiseksi. Useimmille kasvattajille on tärkeää saada pennuille ensisijaisesti hyvä koti. Toki plussaa voi olla, jos uusi omistaja kiinnostuu näyttelyttämään lupaavaa pentua. Eli kysymällä kasvattajalta asia selviää.

Jokaiselle burmalle pätevät kotona arjessa samat perushoito-ohjeet, olipa se sitten perheen rakas lemmikki tai kissa, joka välillä käy myös näyttelyissä. Burma on helppohoitoinen rotu. Se hoitaa turkkinsakin lähes itse. Koska burman turkki on erittäin lyhyt ja vartalonmyötäinen, turkinhoitoon riittää harjaaminen silloin tällöin esimerkiksi lyhyt- ja tiheäpiikkisellä kumisualla. Turkin voi viimeistellä kiiltäväksi säämiskällä. Ruskean burman turkkiin saattaa joukkoon kasvaa jokunen valkea karva. Ne tuee nyppiä pois ennen näyttelyä. Burman turkin harjaamiseen sopii myös ns. Furminator eli aluskarvaharja, joka irrottaa vanhaa aluskarvaa erittäin tehokkaasti. Kuitenkin, koska osalla burmista on vain vähän aluskarvaa tai ei juuri ollenkaan, Furminatorin käytössä on syytä olla säästeliäs. Liiallisella harjaamisella se alkaa irrottaa myös päällysturkkia, ja harjaamisen tuloksena on "ajellun" näköinen kissa. Joskus uroskissoille voi tulla ns. rasvahäntä, jolloin hännänjuuren alue on syytä pestä. Rasvahännän pesuun sopii esimerkiksi tuttu, laimennettu rasvanpoistaja Fairy. Muuten lemmikkiburma ei pesua tarvitse, ellei se likaannu. Mikäli pesu on suunnitteilla, sen voi tehdä eläinkaupoista saatavalla kissanshampoolla tai miedolla ihmisten shampoolla. Hoitoainetta ei tarvita, mutta turkki kannattaa huudella pesun jälkeen hyvin. Kuivaamiseen käy tavallinen pyyhe. Kissa huolehtii itse lopusta kuivaamisesta. Silmät ja korvat on hyvä puhdistaa tarvittaessa esimerkiksi puhtaalla vanulapulla (kuten millä tahansa kissalla).

Koska burma on aktiivinen rotu, se kaipaa seuraa. Jos sen omista ihmisistä ei ole leikkikaveriksi ja seuraksi riittävän paljon joka päivä, se tarvitsee itselleen kissakaverin. Mieluiten toisen sellaisen, joka on aktiivinen ja osallistuvainen. Burma oppii tulemaan toimeen myös koirien ja lasten kanssa.

Kunnon ylläpitämiseksi ovat tärkeitä riittävän monipuolinen ravinto ja liikuntamahdollisuudet. Aikuiselle kissalle kaksi ruokintakertaa päivässä riittää mainiosti. Terveellisinä makupaloina voi halutessaan kokeilla antaa esimerkiksi koirille myytäviä kuivattuja kanankauloja tai peuran sydäntä. Niiden pureminen tekee hyvää myös hampaille. Raikasta vettä tulee olla jatkuvasti saatavilla. Mikäli kissoja on useampia kuin yksi, vesikuppeja voi sijoitella useampaankin paikkaan. Näin jokaiselle löytyy varmasti omansa, jossa se saa juoda häiriöttä. Sama on kissanvessojen suhteen monikissaperheessä. Sisäkissalle on syytä järjestää kunnollinen kiipeilypuu, mielellään katosta lattiaan oleva. Tällöin huonekalut ja seinävaatteet säästyvät kissan kynsiltä. Burma kuten kissat yleensäkin pitävät myös eri korkuisista tasoista, joilla ne pääsevät kiipeilemään. Nukkumiseen on hyvä varata rauhallinen, suojaisa paikka. Oma, tutunhajuinen peitto on mieluisa makuualusta, ja jotkut pitävät erityisesti katollisista kissanpesistä, jossa ne saavat hetken kokea olevansa omassa rauhassa isommankin perheen vilinässä.

Burmat osallistuvat antaumuksella perheen arkeen ja niin pennun kuin aikuisenkin kanssa on hyvä kiinnittää huomiota myös muutamiin turvallisuusnäkökohtiin. Lelukeppejä yms. –huiskuja ei kannata pitää esillä muutoin kuin yhdessä kissan kanssa leikittäessä. Kissa saattaa vahingossa syödä lelukeppien ja huiskujen kuminauha- tai lankaosia, ja ne voivat olla todella vaarallisia suolistossa. Kaikenlaiset ohuet ompelu- ja villalangat ja nauhat täytyy pitää samasta syystä kissan ulottumattomilla. Samoin neulat ja nastat tai vastaavat terävät esineet voivat olla vaarallisia esillä ollessaan. Myös kertakäyttöisten korvatulppien kanssa kannattaa olla varovainen: Kissa leikkii niillä mielellään, mutta ne voivat syötynä tukkia suoliston. Logiikkana voi käyttää samaa kuin ihmislasten kanssa: mikä on vaarallista ihmislapsen suussa, on todennäköisesti sitä myös kissanpennulle. Tuulettamisesta täytyy huolehtia niin, että kissa ei pääse karkaamaan tai tippumaan avoimista ikkunoista tai ovista. Ikkunat on hyvä verkottaa tai pitää auki pienesti raollaan lukkoasennossa (lukolla, jota burmakaan ei osaa avata). On hyvä muistaa, että kissa pääsee karkaamaan raosta joka on vain niin pieni kuin pituus kissan otsasta leukaan. Burma on älykäs kissa ja se voi oppia avaamaan myös ovenkahvoja. Siihen voi auttaa kahvan kääntäminen 90 astetta ylöspäin. Joskus tämäkään ei auta, ja silloin ovet, joita kissan ei haluta avaavan, on pidettävä lukossa.